In memoriam

Since the story began on 1985 with my first Wheaten Terrier - there has been many great friends among our beautiful dogs...

Some of our dogs have been introduced to you on this page - translating these later ...

Lotta ja Magnus - vehnäterrierimme

Vehnäterriereistä kaikki alkoi. Ensimmäinen vehnäterrieri tuli taloon vuonna 1985. Kotikoiraksi hankittu pentu aiottiin viedä muutaman kerran näyttelyihin, mutta näyttelykärpänen puri. Valioksi tullut "Lotta" FIN MVA Adalmina sai kaverikseen muutama vuotta myöhemmin Gail Storien kasvattaman  vehnäuroksen Englannista. FIN MVA Dungarvan Magnus O'Malley oli voitokas näyttelykoira ja sen lisäksi se jätti upeita jälkeläisiä moniin kenneleihin. Magnus sairastui vakavasti talvella 2000 ja jouduttiin sitten päästämään pois kivuistaan muutaman viikon päästä. Magnuksen kaltaisen koiran saa vain harvoin elämässään...

 

Meille syntyi kaksi pentuetta vehnäterriereitä, Sangaree, Sapphire ja Scirocco ovat muotovalioita ryhmäsijoituksilla, Satellitella on sertti ja kaksi muuta eivät ole koskaan käyneet näyttelyissä.

Amerikan tuliaisina tuli kotiin uusi vehnäuros Wildflower Sage II, joka tuli vauhdilla muotovalioksi ensimmäisessä mahdollisessa näyttelyssään kaksivuotiaana.

Lotta-vanhus nukkui pois 15-vuotiaana syksyllä 2000. 

Harri - kingcharlesinspanielimme

KANS & FIN & EST & NOR & SWE MVA, Multi-W

Tudorhurst Sir Harry

Sanat eivät riitä kertomaan kuinka paljon ikävöin Harria. Harri oli se "minun koirani" joka seurasi mukanani minne vain meninkin - kaikkien muiden mielestä Harri oli rasittavin rakki mitä vain olla voi  haukkuessaan heti jos oli parinkaan metrin päässä jaloistani.

Harri voitti rodussaan enemmän kuin uskottiin kingin pystyvän voittamaan, ryhmävoittoja, voittajatitteleitä vuodesta toiseen... Harri rakasti näyttelyitä enemmän kuin mitään muuta - se lensi kehässä haluten voittaa... Harri jatkoi uraansa vielä veteraanivuosinaankin sijoittuen useasti veteraanikehissä ja saavuttaen vielä vanhoilla päivillään Ruotsin ja Norjan muotovalion arvot.

Juha Kares toi Harrin Suomeen mutta minulla oli onni olla se joka sai rakastaa tätä pientä koiraa aivan erityisen paljon.

 

Geeta - löwchen

FIN MVA Neerlands Trots Auriske Pompadour

Geeta on ensimmäiseni leijonissa ja minulle tärkeä jalostusnarttuna ja kaiken alkuna. 

Rakkain se kuitenkin oli isälleni jonka ystävänä se eli koko elämänsä - nauraen olen kertonut miten Geeta vieraili luonani asuessani Kuopiossa, se makasi sohvan takana kuono kohti huoneen nurkkaa ja huokaili syvään. Ainoa oikea paikka sille oli isäni kainalo !

Geeta eli upean pitkän elämän ja väsyi lopulta keväällä 2003 neljätoistavuotiaana.

Teddy - löwchen

FIN MVA W-92 Cleeview Catch As Catch Can

Olo on sanaton kun mietin sitä surua minkä koimme kesällä 2003 kun Teddy nukkui pois. Teddyn lonkka meni liukastuessa sijoiltaan ja sen pieni sydän ei olisi kestänyt leikkausta. Teddy nukkuu nyt sireenin juurella ja sen merkitys näkyy vahvana sen kauniissa jälkeläisissä.

 

Albert - löwchen

FIN & GB MVA Shirekhan Skean Due

Albert muutti meillä seitsenvuotiaana ja valitettavasti sen merkitys jalostuksessa jäi kovin vähäiseksi. Ainoa sen näyttelyissä käynyt jälkeläinen Soleydan Never No More tuli nopeasti INT valioksi, mutta menehtyi tapaturmaisesti vain kolmevuotiaana.

Albert eli kuitenkin meillä toisen mokoman vuosia ennen kun nukkui pois syksyllä 2003.

Suzanna - lhasa apso

Suzanna apsoni (Hylan Hoshira O'Suzanna) matkusti kotiin mukanani palatessani työreissulta Jenkeistä. Se oli ollut lemmikkini koko työskentelyni ajan Pat Keenillä, ja onneksi sain sen mukaani kotiin. Suzanna ei olisi voinut vähempää olla kiinnostunut koiranäyttelyistä, joten se vietti elämänsä rakkaana lemmikkinäni olematta koskaan täydessä näyttelykarvassa. Se oli itsepäinen pieni persoona, juuri sellainen mitä rakastan tässä rodussa.

Suzanna oli ensimmäinen kantanarttuni ja se on tuonut lhasa apsoihimme tyylikkyyttä ja upeita liikkeitä.